Ennen blogiini kirjoittamista luen seuraavaa kirjaa: "Näkökulmia mediakasvatukseen", jonka on toimittanut Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M., 2007. Ihan vain tiedoksi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Medialukutaito - tuo mystinen avu, joka on viime aikoina noussut komeasti parrasvaloihin – vaikuttaa edelleen olevan kovin vaikeasti hahmotettava ja ristiriitainen taito. Tämän tiivistää Lipponen hienosti: ”Medialukutaidon käsite on laaja, ja sillä on lukuisia erilaisia, keskenään jännitteisiäkin tulkintoja ja käyttötapoja”. (Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M., 2007,51). Lipponen kertoo, että yleisin tapa määritellä medialukutaito on tehdä se medialukutaitoisen ihmisen kautta. Ja mitä tämän taidon osaavan ihmisen tulee kyetä tekemään: hankkimaan tietoa, arvioimaan ja analysoimaan sekä ilmaisemaan itseään tuottamalla mediaesityksiä.  (Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M., 2007,52.) Huh, huh. Ei mikään yksinkertainen asia, vaatimustaso medialukutaidolle on aikamoinen.

Mediaosaamiseen tarvitaan siis ”perinteistä oppimista”, kunnon pänttäämistä, sitä että uutta tietoa varastoidaan päämäärätietoisesti pääsi sisälle. Ja samalla se on median havainnoimista, sen keskellä elämistä ja toimimisen kautta oppimista.

 

Medialukutaito voidaan jakaa kahteen eri osaan oppimistutkimuksen kautta. Medialukutaito voi olla yleistä sekä paikallista ja yhteisöllistä. Yleinen medialukutaito tarkoittaa sisällöistä ja välineistä riippumatonta yksilön asiantuntijuutta ja se hankitaan ensisijaisesti opetuksen tai mediakasvatuksen kautta. Ajatellaan, että ihminen ei voi osallistua medioituneeseen yhteiskuntaan ilman tiettyjä taitoja. Ilman teoriaa ei siis ole medialukutaitoa. (Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M., 2007,53.)

Paikallinen ja yhteisöllinen medialukutaito taas korostaa yhteisöllisyyttä, tekemisen ja käytännön kautta oppimista. Se korostaa sitä kuinka tärkeää on ymmärtää ihmisten, tilanteiden ja eri medioiden konteksti, jotta kokonaiskuvan näkee. Kun yleinen medialukutaito kantaa teorian lippua korkealla, paikallinen ja yhteisöllinen lukutaito on osoittanut, että tiedot ja taidot voivat olla yhteiseen toimintaan osallistumisen tulos, eikä edellytys.  (Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M., 2007,54.) Katsos, katsos.

 

 

 Teoriapohjan medialukutaitoon saa yleisestä medialukutaidosta, mutta jos ei vaikuta paikallisessa ja yhteisöllisessä ympäristössä katoaako tieto, jääkö sen kanssa yksin ja pystyykö sitä todella käyttämään? Vaikuttaa siltä, että täysin kumpikaan ei tule toimeen ilman toista, ehkäpä osa kokonaisuudesta jää puuttumaan jos toinen puoli puuttuu? Miten siis hankkia kokonainen medialukutaito?

 

Elämämme on täynnä mediaa, mitä olen aiemminkin blogissani todennut ja mikä nyt ei tule kenellekään yllätyksenä. Olen huomannut sen, että joka kerta kun saan potkun takapuolelleni mediaan liittyvän teorian tai koulutuksen kautta silmäni aukeavat ja näen arkeni aivan eri tavalla. Oppimiseni jälkeen osaan käyttää mediaa työssäni paremmin hyväksi ja haluaisin hankkia lisää tietoa. Hyvä niin. Koen sen riittävän minulle mainiosti ja siltikään en ole varma täytänkö medialukutaitoisen ihmisen kriteerejä.

 

Lipponen vertaa oppimistutkimuksen kentällä yleistä medialukutaitoa akateemiseen lukutaitoon.  Akateemisessa lukutaidossa noviisi tulkitsee sisällön edustavan tosiseikkoja, jotka yritetään muistaa ja oppia. Asiantuntija taas pohtii tekstiä, pääasiallisena tarkoituksena tulkita, mitä tekstin kirjoittaja pyrkii sanomaan, miksi ja miten. (Kynäslahti, H., Kupiainen, R. & Lehtonen, M., 2007,53). Mukava kommentti on myös se, että akateemisen lukutaidon kehittymistä ei tapahdu ennen kuin hyvin myöhäisessä korkeakouluopintojen vaiheessa, jos silloinkaan. Tarkoittaako tämä sitä, etten tajua mistään mitään? En siis täytä niitä kriteerejä?!

 

 Vai riittääkö minulle itselleni medialukutaito, jossa yhdistyy hippu yleistä lukutaitoa ja loput paikallisesta ja yhteisöllisestä lukutaidosta? Ollaanhan tässä pärjätty tähänkin asti,”elän vieläkin”, Mustajärven Patea lainatakseni.

 

Nyt poistun junaan, etten myöhästy....