<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänään istuessani junassa luin ilmaisjakelulehti Metroa ja silmiini pompsahti uutinen, jossa kerrottiin nettikiusaamistapauksesta, jonka takia 13-vuotias tyttö oli tehnyt itsemurhan. Jo sinällään uutinen oli järkyttävä, mutta kummastusta lisäsi tieto siitä, että kiusaajana oli toiminut aikuinen nainen. Taustalla vaikutti kiusatun tytön ja naisen tyttären ystävyys, joka oli päättynyt.

No niin! Mediakasvatusta tarvitaan myös aikuisille tai kasvatusta yleensä!Saakeli!

 

Kirjassa Näkökulmia mediakasvatukseen Tuominen ja Mustonen huomioivat, että netissä on helppo olla ilkeä. Kasvottomuus on aina houkutellut ilkeilyyn, silloin ei joudu ottama vastuuta omista teoistaan ja sehän on kerrassaan virkistävää.

Monelle ei varmaan tule mieleen, kun haukkuu toista selän takana, sanoa keskustelukumppanilleen: ”muista mainita, että se olin minä joka oli tätä mieltä”.  Tai kun on aikansa läähättänyt puhelimeen lopuksi asiallisesti ilmoittaa nimensä ”niin, että Niemisen Pena oli siis nimi. Kiitos hei.” Joo ei.

 

Netissä kasvottomana oleminen on helppoa ja luonnollista, kuten ennenkin niissä medioissa mitä meillä on käytettävissä ollut. Nyt erona on vain se, että törkeyksien lateleminen on naurettavan helppoa koneen äärestä. Vaivaa ei tarvitse nähdä muuten kuin antaa mielikuvituksen lentää. Se mikä mietityttää on Tuomisen ja Mustosen puheenvuorossa (sivu 141) ilmi tuleva ajatus siitä, että nuorten mielestä ”yksittäiset ja kohdentumattomat ilkeät kommentit eivät ole nettikiusaamista, vaan normaalia nettiviestintää.” Mikä nuorten mielestä erottaa nettimaailman ja reaalimaailman jos käyttäytymissäännöt ovat näissä kahdessa näinkin erilaiset. Jos kaduilla kulkisi huutelemassa rivouksia ja haukkumassa sattumanvaraisesti ihmisiä, käytöstä ei pidettäisi normaalina. Tulisi poliisi ja veisi. Netissä tällainen ilkeily ohitetaan olan kohautuksella.

 

Netti on samanlainen maailma kuin reaalimaailmakin. Lapsille ja nuorille on opetettavat säännöt ja hyvä käyttäytyminen myös netissä. Netti ei ole kurittomien lasten tai aikuisten leikkikenttä vaan yhteiskuntamme jatke, jossa kuuluisi toimia sama säännöt kuin kaduilla. Nettietikettiä vaan puskemaan ihmisten päähän!

 

Kasvatusta tapahtuu kotona, koulussa ja nuorisotiloilla, harrastuksissa ja muissa ns. kolmannen tilan yhteisöissä. Nyt on aika mennä myös nettiin kasvattamaan. Nuorisotyö on nettiin jo luikahtanut ja muut varmaan pian perässä. Netti on nuorille ilmeisesti lähes tai jopa yhtä tärkeä kuin reaalimaailma, joten miksemme loisi nettiin ne samat rajat mitä reaalimaailmassa. Tietysti näitä rajoja rikotaan yhtä lailla reaalimaailmassa kuin netissäkin, mutta tärkeintä olisi luoda yhtenäinen linjaus, jota olisi helppo niin nuorten kuin aikuistenkin ymmärtää ja lopulta noudattaa

 

.Turha on pelätä ja vikistä netin vaaroista jos mitään ei tehdä. Se, että suojelee lastaan ja vie koneen pois on mielestäni verrattavissa siihen, että nuorille ei anneta seksivalistusta. Sen sijaan kehotetaan välttämään esiaviollista seksiä. Kun ne ei tiedä ja niitä suojelee siltä, niin eihän ne silloin mitään pahaa tee, eihän?

 

Puna nousee kasvoilleni ja päätän tältä istumalta itsekin tutustua nettietikettiin ja alkaa seuraamaan, että saakeli sitä osataan käyttyä maalla, merellä ja netissä. Ja jakamaan kondomeja.